Yhteisöllisyys, kaikilleko?

 

Kotiseutujuhlassa elokuussa tuli viimeksi mieleen se, että kirjastonhoitajana edustan kullekin heidän omaa käsitystään hyvästä meiningistä. Missä nämä kaikki vuoden mittaan tapaamani ihmiset olivat silloin?

Osa tykkää perinteisistä juhlista, osa ei niitä voi sietää, osa arastelee. Työsarka on tolkuton sille, joka pyrkii välittämään kullekin heidän omanlaistaan meininkiä ja saamaan yhteyden kaikkiin.

Kyse on enemmän ihmisistä kiinnostumisesta kuin asioista kiinnostumisesta. Muuten ei pysty saman päivän aikana puhumaan black metalista, Pipsa Possusta, huovutuksesta, Suomen taiteen kultakaudesta, autonkorjausoppaasta, Hitleristä, pookeista, katolisesta kirkosta Suomessa, Pupu Tupunasta, Sormustarusta, chic litistä yms. eteen tulevasta.

Onkos tämä paljon puhuttu yhteisöllisyys tosiaan kaikille ja millä ehdoilla? Voiko sen omistaa? Pitääkö siitä saada jotakin? Ei. Ei välttämättä ja heti. Mistä yhteisistä asioista nousee sen henki? Voiko se henkilöityä? Kehen? Miten?

Mitä sisältöä on sellaisessa yhteisöllisyydessä, johon kaikki kuuluvat? Se on kai vain joukko yksittäisiä tapahtumia ja asioita jotka yhdessä muodostavat liiman yhteisön erillisten jäsenten välille. Yhteisön jäsenenä ensin antaa ja sitten saa, vapaasta halusta.

Ihmisistä kiinnostuminen. Eri asioiden tapahtuminen. Niistä kai se on tehty.

 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s