Itsenäisyyspäivän jälkeen, muisto 1800-luvulta

”Ja synty heidän siellä ollessa puhe suomalaisista kirja keinoista, liiatenki Suomen kielestä, mitenkä sitä parahiten saisi tointumaan kirjallisiin menoihin.”

Vajaat 200 vuotta sitten, 1831, Helsingin keisarillisen Aleksanterin yliopiston opiskelija, ylioppilas Lönnrot kirjoitti muistiin nämä sanat.

Vaikka valtiollisesti itsenäinen Suomi on nyt alle sata vuotta nuori, on suomen kieltä ollut mahdollista kirjoittaa jo pitkään. Ennen kirjakieltämme kirjoitettu suomi on mielenkiintoista murteellisen jappastelun ja raamatullisen ylevyyden sekoitusta.

”Juttu päätty viimeseltä siihen, että käytettäköön asia millä lailla tahtonsa, niin on jo ainakin keveämpi toimitettaa monelta kuin yhdeltä, jonka tähden neuoteltiin toimeen saada Seuraa —”

Elias, kokouksen sihteerinä toiminut ylioppilas, taisi oululaisen Keckmanin ohella olla porukasta ainoa, joka pöytäkirjan pystyi suomen kielellä kirjoittamaan.

Puhtaaksikirjoitusvaiheessa hän paranteli tekstiään: ”kirja neuvoista” tuli ”kirjallisuus” ja seurasta SKS, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Vaikka sitä ei ollut olemassa eikä sitä kuvaavaa suomen kielen sanaakaan ollut olemassa, sen edistämiseksi toimivan yhdistyksen perustaminen nähtiin tarpeelliseksi.

Kyllä ihmisillä täytyy olla oikeus unelmoida!

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s